Searching for the perfect dim sum: Phi Phi-saaret, Thaimaa

Phi Philla mua odotti ihan oma bungalow, jonka sain alennuksella Blue View Diversin kautta, kun sukelsin niiden kanssa. Toki maksoin siitä enemmän kuin pelkästä sängystä hostellissa, mutta oli se kyllä joka bahtin arvoinen. Melko simppeli, mutta viihtyisä. Kylppäri oli vähän hassu: se oli tavallaan ulkona, mutta oli siinä kuitenki katto ja osittaiset seinät, jotka ei tosin yltäny ihan kattoon saakka. Siellä vieraili öisin hiiri tai ehkä todennäköisemmin rotta, sillä joka aamu mun saippuapalasta oli jyrsitty yksi kulma pois. Siellä oli myös "puutarha" eli orkideoja ja monenmoisia ruukkukasveja. Siis siellä kylppärissä. Bungalowin terassilla oli riippumatto laiskotteluun ja siinä lueskelinkin kirjaa päivittäin.

Huone, kylppäri ikkunoiden takana

Mun bungalow sijaitsi Phi Phi Donin suurimmassa kylässä, Tonsaissa, joka tuhoutui lähes täysin 10 vuoden takaisessa tsunamissa. Kylässä rakennettiin edelleen, liekö tsunamin jäljiltä vai muutoin, kasvaneen turismin seurauksena. Luin, että tsunamin jälkeen kylä jälleenrakennettiin melko nopeasti uudelleen turismin ehdoilla, eikä alkuperäisestä thai-tunnelmasta ollut enää tietoakaan. Sen huomasi kylässä kävellessä, sillä kylä muistutti mitä tahansa muuta turistikeskusta. Tosin enhän mä tiedä millainen Tonsai oli ennen tsunamia.. varmaan aikamoinen viihdekeskus jo silloin.

Tonsai

Jokailtainen tulishow

Saarelle saapumisen jälkeen lähdin käymään Blue View Diversilla, jota mulle oli suositellu Mike, jonka tapasin Saigonissa. Periaatteessa sillä ei kyllä olis ollu mitään väliä kenen kanssa mä sukelsin, koska hinnat oli kaikilla samat. Mutta niillä oli tosi mukavaa henkilökuntaa, jotka toivotti minut tervetulleeksi. Ne otti ylös mun kengän-, märkäpuvun- ja tasapainotusliivin koot, jotta varusteet olis odottamassa mua seuraavan aamun sukellusta varten. Sukelluskeskukselta menin rannalle vähäksi aikaa. Koska oli täydenkuun aika niin vuorovesi oli todella voimakas ja vesi vetäityikin (laski) tosi lyhyessä ajassa useita kymmeniä metrejä. Siinä kohtaa missä olin hetkeä aiemmin voinu istua olkapäät veden alla ei hetken päästä enää ollu vettä ollenkaa. Myöhemmin löhöilin vielä riippumatossa ennen kuin kiipesin läheiselle näköalapaikalle ihailemaan kylää ja auringonlaskua. Vaikka olikin pilvistä niin kaunis se silti oli.

Maisema näköalapaikalta

Tonsain kylä kahden rannan välissä

Seuraavana aamuna lähdin jo 7 jälkeen sukelluskeskukselle ja sieltä me käveltiin aamuisen Tonsain läpi satamaan, missä pitkähäntävene odotti meitä. Yhteensä meitä oli vaan 7, 3 asiakasta ja 4 divemasteria. Niin ja veneen kuski. Mun divebuddyna oli israelilainen Dave, jota kutsun mielummin kosher-mieheksi. Tämä siksi, ettei hän voinut syödä sukelluskeskuksen tarjoamaa lounasta, koska se ei ollut kosherruokaa. Ensimmäiseksi sukellettiin Phi Phi Leen eteläpuolella sijaisevan Bida Nok-saaren vieressä. Mun regulaattorin (se minkä kautta hengitetään) läpi tuli koko ajan vähän vettä, joten jouduin yskimään sitä pois ajoittain koko 57 minuutin sukelluksen ajan. Olihan se ärsyttävää, mutta pieni haitta kosher-mieheen verrattuna. Se ei yhtään katsonu missä mä sukelsin vaan jouduin väistelemään sitä koko ajan. Välillä se tuli suoraan päin, välillä ala- tai yläpuolelta. Olis tehny mieli näyttää sille keskaria, mutta pidin sormeni kurissa. Lisäksi jouduin katselemaan sen pyllyvakoa mun nasman edessä lähes taukoamatta.. Luulis, että se olis jo osannu sukeltaa paremmin, kun sillä oli saman verran sukelluksia ku mulla, mutta ei. Näkyvyys sukelluksen aikana ei ollut mitenkään parhain, mutta kerrankin maski ei mennyt kertaakaan huuruun, kun siihen suihkutettiin huurtumisenestoainetta ennen sukellusta. Onnistuttiin näkemään 2 kilpparia! Toinen lepäsi riutan alla, enkä ensin edes tajunnu, että mitä mulle osoitettiin ja toinen oli syömässä riutan päällä.

Sukelluksen jälkeen rantauduttiin Phi Phi Leelle syömään lounasta. Toka sukellus tehtiin Phi Phi Leen länsipuolella Malongissa. Sillä kertaa yritin pysytellä mahdollisimman kaukana kosher-miehestä ja sen pyllyvaosta mun naaman edessä. Sain myös uuden regun, joten hengittäminen oli huomattavasti mukavampaa. Myös tällä sukelluksella nähtiin kilppari! Sukelluksen loppuvaiheilla kosher-mies nousi pintaan toisen divemasterin kanssa, koska sillä oli jo ilma vähissä. Mulla riitti vielä ilmaa, joten jäin toisen divemasterin kanssa vielä vähäksi aikaa pinnan alle. Juuri, kun oltiin erottu muista niin nähtiin n. metrin pituinen riuttahai! Se ui nopeasti meidän ohi, mutta ehdin kuitenki nähdä sen. Harmi, ettei nähty niitä enempää tai isompia. Hain jälkeen nähtiin vielä toinen kilppari syömässä riutalla. Tehtiin turvapysähdys sen vieressä, joten mulla oli 3 minuuttia aikaa rauhassa katsella sitä. Siinä se söi, eikä yhtään tuntunu häiriintyvän meidän läsnäolosta. Hieno päätös hienolle sukellukselle!

Tällä lähdettiin sukeltamaan

Kaksi seuraavaa päivää meni myös sukeltaessa, mutta ei nähty enää yhtäkään kilpparia tai haita. Tokana päivänä mukana oli myös portugalilainen pariskunta, jotka oli vaan kokeilemassa sukeltamista ekaa kertaa eli niillä ei ollut mitään kursseja käytyinä. Ne oli vaan saanu lyhyen opastuksen aamulla ennen kuin lähdettiin. Siinä vaiheessa, kun piti mennä veneestä veteen niin se tyttö oli kyllä todella peloissaan. Se istui siinä veneen reunalla varmaan 15 minuuttia ennen kuin se uskalsi mennä veteen, muiden esimerkin opastamana. Eniten sitä tais vaan jännittää se tapa, jolla sinne mentiin: istutaan veneen reunalle ja kaadutaan varusteineen selkä edellä mereen. Mut kyllä olisin mäki ollu kauhuissani. Olin jo ihan tarpeeks kauhuissani mun ihka ensimmäisellä sukelluksella, vaikka oli huomattavasti enemmän harjoittelua ja teoriaa takana kuin mitä se pariskunta oli saanu. Phi Philla huomasin mun sukeltamisen parantuneen huomattavasti. Veden alla löysin tasapainon entistä nopeammin eikä mun tarvinnu käyttää niin paljon ilmaa siihen kuten aiemmin. Hengitin myös säästeliäämmin, joten pystyin tekemään pidempiä sukelluksia. Muutamalla sukelluksella tultiin pintaan aiemmin sen takia, että divemasterilta oli ilma vähissä ennen mua. Huimaa. Hiljaa hymyilin kyllä sillon mielessäni. Pisimmän sukelluksen tähän asti tein toiseksi viimeisellä sukelluksella Phi Philla, kun oltiin Roryn (divemaster) kanssa pinnan alla 62 minuuttia. Jos mulla olis enemmän rahaa niin sukeltaisin vaikka koko ajan. Mut Balilla sitte taas!

Tokan sukelluspäivän kokoonpano

Vikana päivänä tein veneretken Phi Phi Leelle, jotta näin laguunin ja The Beach-elokuvasta tutun Maya Bayn. Veneessä matkalla Phi Phi Leelle aasialainen idioottiseurue heittelin niiden tupakantumppeja mereen, niinku siinä ei muka olis mitään pahaa. Kiristelin hampaita hetken aikaa kunnes en enää voinu olla hiljaa vaan avasin mun sanaisen arkun. Sanoin, ettei tumppeja saa heittää mereen ja yksi niistä kysyi multa, että mihin ne sit muka pitäis laittaa. Voi luoja, mun olis tehny mieli löydä sitä ja kysyä, että oliko se jotenkin tyhmä, kun ei ymmärtänyt ettei niitä saa dumpata mereen. Hillitsin kuitenki itseni ja kerroin, että veneessä varmasti on tuhkakuppi, jos vaan viitsii nostaa perseensä siitä penkiltä. Olin kyllä niin tyytyväinen, kun sen jälkeen ne kiltisti laittoi tumpit vesipulloon eikä heittäny niitä mereen. Vähän mulkoilivat mua mut eipä haitannu, päivän hyvä työ oli tehty!

Ensimmäisenä veneretkeen kuului snorklailua ja melomista laguunissa. Tuntuipa snorklailu tylsältä sukeltamiseen verrattuna. Siinä ei edes nähny paljon mitään. Käytinki suurimman osan pysähtymiseen annetusta ajasta laguunin ympäri melomiseen. Laguunilta jatkettiin matkaa Maya Baylle. Mentiin sinne "takakautta"eli kiivettiin kallioon kiinnitettyä verkkoa pitkin ylös ja saavuttiin rannalle siten, että nähtiin se kuuluisa maisema. Ranta oli varmasti ollut paratiisimaisen kaunis sillon The Beachin kuvaamisen aikaan 14 vuotta sitten. Nyt jäljellä oli roskaa täynnä oleva ranta, joka ei ainakaan mua vakuuttanu millään tavoin. Thaimaassa on paljon kauniimpiakin rantoja.