Koh Phangan, Thaimaa

Koh Taolta jatkoin matkaa seuraavalle saarelle, etelämpänä sijaitsevalle isommalle Koh Phanganille. Saari on erityisesti tunnettu täydenkuun bileistään, jonne kerääntyy parhaimmillaan jopa 30 000 ihmistä juhlimaan aamuun asti. En menny sinne bileiden takia, vaan se vaan sattu sopivasti olemaan siinä matkan varrella.

Mun hostelli sijaitsi Baan Taissa, n. 9km päässä saaren suurimmasta turistikeskuksesta, Haad Rinista, missä myös täydenkuun bileet järjestetään. Baan Tai oli vaan suuri alue tien varrella, jossa oli muutama ravintola ja ruokakauppa, eikä iltaelämää gogo-baareja lukuunottamatta. Jos siis halusi ihmisten ilmoille, oli mentävä Haad Riniin. Hostelli oli kiva ja koostui monista 4-hengen bungaloweista, jotka sijaitsi aivan rannan vieressä. Rannalla oli myös riippumattoja loikoilua varten, mutta ranta itsessään ei harmi vaan ollut mikään unelma, sillä se oli kivikkoinen ja roskainen. Ei ihan sitä mitä odotin. Saatiin tosin käyttää läheisen resortin uima-allasta ilmaiseksi. Siellä mä loikoilinkin saapumisen jälkeen toisen suomalaisen tytön, Katin, kanssa, joka saapu samaan hostelliin samaan aikaan. Se oli myös ollu sukeltamassa Koh Taolla. Mentiin Katin kanssa vielä myöhemmin yhdessä syömään ja päädyttiin pelaamaan korttia ruoan jälkeen kahden englantilaisen kanssa, jotka Kati oli tavannu jo aiemmin.

Hostellin bungalowit

Baan Tai beach

Seuraavat kaksi päivää vietin Haad Rinissa erään hienon resortin uima-altaalla, vaikka alunperin mun ajatuksena oli nimenomaan loikoilla siellä rannalla. Siellä ei kuitenkaan ollut aurinkotuoleja enkä halunnu maata hiekalla ilman varjoa. Mun käsivarret nimittäin vähän paloi matkalla Koh Taolta Koh Phanganille, koska istuin veneen kannella ilman aurinkorasvaa suurimman osan siitä 1,5h matkasta. Niinpä maksoin muutaman euron siitä, että sain olla sen resortin altaalla varjon alla ja pääsin sieltä myös mereen uimaan, sillä se resortti oli aivan Haad Rin beachin vieressä.

Haad Rin beach/Täydenkuun bileiden ranta

Hienon resortin allasalue

Saarella olis ollu paljon kauniita rantoja, mutta mä en harmi vaan nähny niitä. Niille pääseminen olis vaatinu skootterin vuokraamista, enkä mä oikeen ollut siihen halukas. Yhtenä iltana näin Haad Rinista hostellille palatessa tytön makaamassa tien varressa ja skootteri oli viereisessä ojassa. Siinä oli muutamia ihmisiä ympärillä, en tiiä miten pahasti sille tytölle oli käyny. Ite kuljin lavataksilla, kun oli tarpeen. Kuulin, että skootterilla ajaminen on Koh Phanganilla erityisen vaarallista humalaisten turistien takia. Enkä yhtään ihmettele, sillä bileitä oli koko ajan. Täydenkuun bileiden lisäksi oli mustankuun bileet, puolenkuun bileet, viidakkobileet ja ties mitä muita! Saarelle mentiin siis pääasiassa juhlimaan, vaikka oli siellä kyllä paljon perheitäkin.

Kaunis saari, mutta ei kyllä mua varten. En pitäny siitä biletunnelmasta, joka tuntu hallitsevan kaikkea toimintaa siellä. Ei samanlaista rentoa oleskelua niinku Koh Taolla vaan kaikki liitty tavalla tai toisella bilettämiseen ja juomiseen. Jokainen hostelli mainosti itseään parhaana bilehostellina ja viinaa myytiin ämpäreissä katujen varsilla. Hostellissakin ihmettelivät miksi mua ei puolenkuun bileet kiinnostanu, jotka siellä oli sillon ku olin siellä. En koe jääneeni mistään paitsi.