Saigon, Vietnam

Muinen yksityisyys vaihtui Saigoniin menon myötä jälleen jaettuun huoneeseen, sillä kertaa 6 miehen kanssa. Mut eipä se mua haitannu, kaikki oli nimittäin huippukivoja ja tultiin hyvin juttuun. Kaikki myös matkusti yksin. Huoneessa oli britti, kanadalainen, italiaano, serbialainen, espanjalainen ja saksalainen mies. Ainakaan vessaan ei ollu ikinä jonoa, kun asui miesten kanssa!

Eka päivä meni lähinnä lähialueella kävellessä, odotellessa sateen loppumista ja totutellessa liikenteeseen. Vaikka koko Vietnamin matkan ajan mopoja (tai skoottereita/moottoripyöriä) on ollut liikkeellä paljon niin Saigonissa niitä tuntui olevan vielä paljon enemmän. Pää pyöri kuin hyrrä aina, kun ylitin katua. Onneks paikalliset myös osaa väistää, jos typerä turisti ei. Eri lähteiden mukaan Saigonissa on n. 8-10 miljoonaa asukasta ja 4-5 miljoonaa mopoa. Selvittelin myös jatkoyhteyksiä Phnom Penhiin, Kambodzaan. Päädyin ostamaan bussilipun samalta yhtiöltä, jonka busseilla kuljin Vietnamin läpi. Ainakin tiesi mitä sai. Ja kaikki yhtiöt tarjosi suunnilleen samanhintaisia lippuja, joten..

Myöhemmin lähdin syömään ja päädyin istumaan samaan pöytään amerikkalaisen Nicolen kanssa. Alettiin jutella ruokaa odottaessa ja hetken päästä keskusteluun liittyi myös viereisessä pöydässä istuneet amerikkalaiset, Pablo ja Ben. Ruoan jälkeen päädyttiin yhdessä jälkkärille jäätelöbaariin, jonka pojat oli nähny aiemmin päivällä. Seura oli mahtavaa ja sovittiin uudet treffit seuraavalle illalle.

Seuraavana päivänä jo muutamia päiviä Saigonissa ollut espanjalainen piti mulle pienen kaupunkikierroksen. Käveltiin katsomaan Oopperataloa, pääpostia (Gustave Eiffelin suunnittelema), Notre Damen katedraalia ja jälleenyhdistämisen palatsia (Reunification Palace). Espanjalaisen suunnatessa takasin hostellille jäin kiertelemään kaupunkia yksinäni. Päädyin lopulta Saigonin korkeimmalle rakeennukselle, Bitexco Financial Towerille, katselemaan näköalaa ylhäältä käsin.

Oopperatalo

Notre Dame

Pääposti

Reunification Palace

Myöhemmin illalla lähdin syömään amerikkalaisten kanssa ja nappasin mukaan myös kanadalaisen, espanjalaisen ja italialaisen, kun niillä ei ollut muitakaan suunnitelmia. Päädyttiin koko ryhmä iltamarkkinoille katuravintolaan syömään. Tilasin possua ja nuudeleita, sain vessapaperia. Ainakin siltä ne mun nuudelit näytti. Ruoan jälkeen mentiin taas jäätelölle samaan paikkaan kuin edellisenä iltana.

Vikan päivän vietin kävellen ympäriinsä, menin myöhemmin kanadalaisen kanssa syömään ja kulutin mun loput dongit jalkahierontaan. Mukava päivä.